The Dream is Dead

Voitaneen sanoa, että aloitan oman kirjoittelun tälle blogille melko surullisena päivänä, Steelen Petteri on nyt rajan tuolla puolen.

Type o Negative on, tai ehkä oli, ainakin oman musiikillisen kasvamisen suurimpia tapauksia. Pete toi Pyylammen veljeksille October Rustin lainaan ja alkuällötyksen jälkeen suhinat, Steelen ääni ja Silverin synat vei yläastepojun sydämen. Myös tuotannoltaan kyseinen levy on ykköskamaa. October Rustin jälkeen olen seurannut bändin liikkeitä melko tarkasti; välillä ihastuen, toisinaan vihastuen.

Kaiken kaikkiaan Steele oli oikea ja aito esikuva ja sen vuoksi tiedän, että osalle Ruuhia 15.4.2010 tulee olemaan jollain tavalla ikävä ja surullinen päivä.

"Nettie, no need to cry"

-Sami


Tässä yksi hyvä bändi-esimerkki mihin Samin kautta tutustuin. Ja juurikin silloin yläaste-ikäisenä, October Rustin myötä (Petriä kai täytyy kiittää myös). On tunnelmaltaan aika lyömätön levy ja suht monena iltana soi nukahtamismusiikkina silloin kauan sitten.

"Oh how I hate the morning"

-Jori


Okaiset risut levyn kannessa tekivät October Rustista jotensakin mystisen levyn Petrin levyhyllyssä. Siihen aikaan Petellä oli todella laadukkaat äänentoistovehkeet ja usein kävikin niin, että levyn ostaessani menin sitä Huhtalaan kuuntelemaan. Siellä kuunneltiin tätäkin bändiä useaan otteeseen ja nimenomaan October Rustin hämyiset efektit ja outo äänimaailma vetosi. Steelen kuoleman myötä kuolee myös Type O Negative. Ei sitä vain voi olla ilman Steelen ääntä. Harmittaa, koska TON:nin levy oli aina jonkinlainen odotuksen kohde. Omassa soitossani ainakin kuulen bändin vaikutuksen.

"Life is coming to an end,
So says me, me wiccan friend,
Nature coming full circle."

-Tomi